Schlachten - Helmut Oehring – Berliini

Uskomaton konsertti viikko sitten lauantaina Berliinissä. Pikkuhiljaa alkavat käryt aivoissa laskeutua.  Tahdon tässä kirjoittaa vielä muistiin sen mitä muistan, koska kokemus oli aika hieno. Helmut Oehringin näyttämöllinen konsertti väkivallan traumasta, armenialaisisoisän sotakokemuksista, sivustakatsojan roolista... Naiset edustivat sodassa sivustakatsojaa ja näin esityksen jousitrion soittajien tuli olla naisia. Sain soittaa luksus-jousiseurassa, nimittäin ystäväni Emily Yabe El Perro Andaluz -yhtyeestä oli viulussa ja Karen Lorenz Mosaik-yhtyeestä alttoviulussa.



Image rights: Marc Sinan Company


Schlachten I - KRUNK (KRIEG/innen)
Als wir ihn in den Sarg legten, war er leicht wie ein Vogel

Näyttämöllinen konsertti
13.5.2017
Radialsystem, Berliini

Konsepti, sävellys ja näyttämöohjaus Helmut Oehring
Teksti Stefanie Wördemann
Äänituotanto Torsten Ottersberg
Soolokitara ja puhe Marc Sinan
Laulu, perkussiot ja kitara David Moss
Viulu ja puhe Emily Yabe
Alttoviulu ja puhe Karen Lorenz
Sello ja puhe Iida Hirvola
Tuotanto Marc Sinan Company


Teos koottiin kolmesta osioista, joista Locked-in ja Wrong -kappaleet olivat aikaisemmin esitetyt. Nyt ne esitettiin eri muodossa: me muusikot mm. lausuimme tekstejä ja viitoimme musiikin lomassa. Kappaleiden rakennetta muutettiin vähän. Keskiosio, Krunk (suom. kurki) oli täysin uusi. Teos muotoutui harjoituksissa, jossa säveltäjä oli läsnä. Niissä määriteltiin siirtymät ja tekstien paikat. Näin meistä esittäjistä myös tuli luomistyön materiaalia (mm. jousitriossa kukin puhui osittain omalla äidinkielellään). Kitarataiteilija Marc Sinanin osuus oli omakohtaisin kaikista, koska osa teksteistä hyödynsi hänen armenialaista perhetaustaansa.

Oehringin kiehtova lähestymistapa omaa musiikkiaan kohtaan alkoi valjeta minulle. Hänestä on kiinnostavaa, kuinka jokainen hänen teoksensa esitys kuulostaa erilaiselta. Jokainen muusikko ymmärtää nuotit eri tavoin, niissä on erilaisia väärinkäsityksiä ja virheitä. Niissä saattaa jopa olla eri soitinnus eri kerroilla, kuten Wrong-kappaleessa oli. Minun soittamani sellon osuus oli kantaeistyksessä trumpetin soittama ja kevättalvella Strasbourgissa pidetyssä konsertissa sen soitti bassoklarinetti (El Perro Andalus -yhtye Strasbourgissa). Hi-hat-symbaalien kilahdukset ovat tavallisesti lyömäsoittajan soittamia, mutta meidän esityksessämme jousisoittajat soittivat ne polkemalla jaloillaan vastakkain asetettuja peltilevyjä.

Pohdimme paljon keskeneräisyyden kiinnostavuutta (Oehringin) musiikissa ja taiteissa yleensä. Ehkä siinä juuri piilee niiden hienous ja terapeuttisuus, että kaikki ei ole näkyvillä kuin jenkkisarjassa ikään. Taiteissa valmiita vastauksia ei tuputeta lautasella.

Kieli

Kaikkiin kysymyksiimme soinnista ja artikulaatiosta Helmut Oehring vastasi kehottamalla miettimään kuuron ihmisen puhetta: kuinka puhuu ihminen, joka ei hallitse äänihuuliaan korvan ohjaamina?
Jousitriolla oli myös ääntelyosuuksia (puhetta, jonka ilmanpainetta puhuja ei aivan hallitse, ja jonka tuottamiseen käytetään enemmän energiaa kuin tarvitsisi). Paikoin sello ja kitara soittivat näppäillen muminaa / papatusta matalilla kielillä. Myös käyttämämme viritys, jossa kaikki kielet kielen viritettiin kvinttiä alemmaksi, oli omiaan tuottamaan puuroista sointia. Varsinkin alttoviulun löysät kielet alkoivat toimia holtittomasti voimakkaiden jousenvetojen myötä. Musiikin yhteys kuuron puheeseen löytyi monin paikoin.

Teoksen teksteissä puhuttiin siitä, kuinka sodassa ollut isoisä Garabet kuolinvuoteellaan puhui sekaisin eri kieliä, joita lapsuudessaan ja nuoruudessaan kuuli puhuttavan; armeniaa, turkkia, arabiaa. Hänen lapsensa eivät voineet ymmärtää hänen puhettaan.

Kielet sekoittuivat teoksessa myös konkreettisesti. Marc Sinanin puhui tekstin useimmiten kiratasoolojensa aikana, jolloin Oehringin sävelet sekoittuivat puhuttuun tekstiin. Jousitrion puheosuudet kuiskattiin kuorona tai kaanonina, tai samansilsältöinen teksti yhtäaikaa kolmella eri kielellä (saksaksi, suomeksi ja japaniksi). Säveltäjä tahtoi tekstit luettavan melko tavanomaisella äänellä, ei tunnelatautuneesti. Viittomakieli lomittui saksan kanssa kun viitoimme puheosuuksien aikana.

Minun pieni saksankielinen soolotekstini kertoi siitä, kuinka ihmiset itkivät eri tavoin ja kuinka itku ei ilmennyt kyyneleinä, vain matalana kuminana, kuin kenraalibassona. Tämä synestesinen näkemys yhdistyi hitaaseen sellosooloon, jonka soitin lausunnan ohessa. Äänitin jonkin verran lausumistani harjoitusmielessä ja opin soolotekstini ulkoa.

Jos saksankieliset tekstimme olivat käännettävissäni, viittomakieliset ilmauksemme jäivät sen sijaan arvoituksiksi. Säveltäjä ei nimittäin tahtonut meidän jousisoittajien tietävän viittomien merkitystä. Opettelimme siis säveltäjän videolle viittomat eleet kuin lapsi, joka imitoi ymmärtämättä sisältöä. Ne piti sitten esittää aika juhlallisesti ja vakavalla ilmeellä.

--

Konsertin jälkeen istuimme toimittajaseurassa, jossa saimme kuulla arvostelun tuoreeltaan. Esityksen palapelimäisyys, kerroksisuus ja moniulotteisuus sai kritiikkiä. Teoksen monet erilaiset elementit eivät välttämättä linkittyneet ja punainen lanka oli kuulijan itse etsittävissä (liekö löydettävissä? ainakin siihen olisi tarvittu saksan kielen taitoa). Totesimme teoksen siis vastanneen hyvin säveltäjän käsitystä musiikista!




Olin ihka ensi kertaa Berliinissä, ja saman tien uuden musiikin polttopisteessä Radialsystemissä.. Rikastuttavia kohtaamisia näiden taiteilijoiden kanssa.. Ei hullumpi tapa tutustua Berliiniin... Mieletön kaupunki! Nähtävyydet jäivät näkemättä, mutta Kontzerthaus-orkesterin konserttiin sentään ehdin yhtenä iltana kuuntelemaan ihanaa perin perinteistä musiikkia. 
Ja "saksankieli haltuun" on seuraava kieliprojekti!

Liebe Grüsse !






Radialsystem joen toiselta puolelta kuvattuna.

Viulistimme Emily Yabe Radialsystemin edessä.

Näkymät Radialsystemin vierestä sillalta. Konserttipaikka on tuo punatiilirakennus oikealla.



Loppukuvat on kattohuoneistoni parvekkeelta!