A very close look from far away

"A very close look from far away" is a concert-spectacle of ensemble AxisModula, taking place next week, 26 October 2017, in Strasbourg. I'm happy to integrate into AxisModula team for this project. In concert we perform pieces by Iranian and Japanese composers. The following days we are spending in residence occupying musical features and from Sunday on we're going to have an intense work with the our scenographe, Andrea Baglione.

One might follow our making the spectacle following AxisModula on instagram or facebook.

Those who want to get orientated to the compositions would probably like to listen the emission of French radio RBS 91.9 FM on Sunday 22 October at 10 am. They propose to listen two of our concerts Japanese composers, "Toward the sea" by Toru Takemitsu and "The Voice" by Dai Fujikura (http://www.daifujikura.com).

Image credits: Andrea Baglione / AxisModula

A Very close look from far away

A spectacle by ensemble AxisModula
in program of Elektramusic
26 October 2017 at Musée d'art moderne et contemporain, Strasbourg
Free entry

In the program, music by composers:
Elnaz Seyedi : Behind the seas pour flûte, voix et piano
Tōru Takemitsu : Toward the sea pour flûte et harpe
Dai Fujikura : Flicker pour piano et violoncelle
Ali Gorji : En brèche pour voix seule
Elnaz Seyedi : Sense of a possibility pour violoncelle et harpe
Kenji Sakai : Je est un autre III pour piano et voix

Ensemble AxisModula gathers for this concert with following combination:
Sarah Brabo-Durand, soprano | Nina Maghsoodloo, piano | Miyuki Okumura, flutes | Guillaume Gravelin, harp | Iida Hirvola, cello | Andrea Baglione, scenography

Concert's website


Back to basics | Perusasioiden äärellä

Here I am writing about La Vill'A Illkirch school of arts where I replace my dear friend and cellist Anne-Clémence Kantelberg as a cello teacher for two years. I have a very pleasant pupils and families, very happy know these beautiful persons.
After these three weeks of giving lessons, I've started to appreciate more and more cello pedagogues such as Sheila M. Nelson, Katherine & Hugh Colledge (Stepping Stones & Wagon Wheels for cello beginners), Árpád Pejtsik, Jean-Louis Duport, Sebastian Lee and Louis R. Feuillard for the literature for young cellists. Finnish language methods and repertory have been set aside though but the grasshopper playing cello on his tails is dug out!

Back to the essentials | Perusasioiden äärellä

Violoncello music by Editio Music Budapest alias Grasshopper book. Who still remembers this?

Cello essentials by Louis Feuillard.
The book is in French so Finnish cello children could rarely enjoy this.

Initiation to the instrument | Soitinesittely

Last Thursday, the new hopes of cello music, Raphaël, Matthis and Tim, 5 to 6 years, came to my class to familiarize with the most beautiful instrument of the world. In fact, La Vill'A Illkirch school of music, provides a one year parcourse for young children during which they get to know all musical instruments available in music school. Every week they discover a new instrument, during a 45 minutes, with a specialist. Next week they'll see an other music teacher with a new instrument. This par course is organized in order to present instruments to children and families wishing them to enter on chosen instruments in the end of year.
So on Thursday those three charming little boys had a nice moment with cello. We sung, clapped rhythms, we identified parts of the cello, we listened to cello music. Everyone played cello on his turn while others sung and clapped and I accompanied by the piano. All of the boys had already the concentration required to start the cello classes, they also clapped and sung in rhythm. A very talented trio I'd say, and so cuuuute! I hope in the end of the semester they will remember cello and get enrolled for cello class. I'd be happy to have those boys on my class next year!
Our repertory was "Au clair de la Lune" - a song that children know better than I. I luckily found a sheet here: what a useful website!

Au clair de la Lune | Ranskalainen lastenlaulu

Ballet classes | Balettitunnit

I don't go to La Vill'A just to give lessons but also to take some. That is to say, last week I went for the first time in ballet class and it was lovely! There are some tiny stylistic movements that I still adapt and apply quite naturally in handwork, the fact that reminds of having took ballet classes quite seriously in my childhood. Well, the most important, the feetwork, is a mess. But I'm happy to be able to integrate into a adult group of my level.

Surroundings | Koulun ympäristö

There are some photos around the school. By the autumn, in one month, the flora changed a lot. I love the nature around, the swans, wild ducks and geese and colorful autumn leaves floating on the Ill-river and the scent of fresh autumn air when taking the path to the school.

View 18 September

View 8 October

Ill-river | Ill-joki

There is a bush or a tree that I take on photo every time I pass, because I always find it in different colors. It is the red one on the right side of the river.

I may be sharing some more autumn photos on Instagram.


This is a graduating post

Briefly in English

This is a graduating post. I got my master's degree on Monday, voilà! (I don't really believe it before I get the official paper.) The concert part of the diploma was already in June, but master's dissertation was supervised on Monday. My dissertation is about contemporary cello repertory that brings together solo cello and human voice, in other words, pieces in which the instrumentalist sings, recites or otherwise invests his/her voice while playing the instrument. The title was: "Works for cello and voice – Function of vocal part in certain works for cello and voice and challenges of the repertoire for instrumentalist".
While finishing studies and preparing concerts I feel like having a little rush in my head lately, so I hope writing it all down would calm my head a little to be able to have some more space in there. Actually, all this year 2017 has been emotionally and fonctionally quite crazy. On February I sung the last songs to my Grandmother. I went to Lisbon and Berlin and fell love in both of them. I played for the first time in Berlin. I got finally, after one year of paperwork, the french health insurance card, carte vitale, and felt like a real French. I went to see cardiologist because of weird chest pain. It might have been stress symptoms because no problem was found during several examinations. Finally on my birthday (!) I got the letter from the cardiologist that said that Mademoiselle Hirvola va très bien. In June I turned 30 and had my master's recital in Strasbourg music academy. I premiered one piece for cello and voice, written for me! During the year I played and sung with great pianists and ensembles (I only play great pianists). In July I sang lied and operetta melodies in front of 400 people (less than one year ago I could hardly sing in public because of being too nervous with lyric repertory). I became a proud aunt for the third time, my dad turned 60, I had two solo concerts integrating cello and voice, I wrote my master's dissertation in French and got a nice grade of it. In September I started working at a music school where I have a very lovely class and colleagues.

Now we are preparing a concert with ensemble AxisModula, and I'm very exited about being evolved. Then, we're going to play some Schubert with my pianotrio. Cello&organ-concert will be in 2018 with favourite cello pieces, organ permitting a more orchestral approach than a piano accompaniment. Then, I'm dreaming of having a 15-string kantele (finish traditional harp-like instrument) and learning German language, going to Finland on Christmas and having more time to spend with my nephews. Voilà.

In the end, there are two nostalgia photos of me and myself, one taken in August 1994, when I started playing cello, and the other in August 2017 when playing and singing in a concert (credits: Cecilia Damström). On the photo 1994, one may see that the left hand position is weird but the facial expression very important 😂. Also the haircut has changed.

Tämä on valmistumispostaus

Mulla oli maanantaina (18.9.) maisterintyön tarkastus, siis tilaisuus, jota olin pelännyt koko kesän. (Maisterintyöni käsittelee soolosello-ohjelmistoa, joka yhdistää sellon ja ihmisäänen, ihmisäänen moninaisia funktioita näissä kappaleissa, sekä ohjelmiston mahdollisuuksia ja haasteita instrumentalistin näkökulmasta.) Oman lyhyen esittelypuheenvuoroni jälkeen opinnäytetyöohjaajani käytti omansa onnitellakseen vuolassanaisesti ja puolustaakseen työtäni (no, eihän ne muut tarkastajat sitten sanoneet juuri mitään poikkipuolista). Sen sijasta että lautakunta olisi puuttunut esim. suullisten lähteideni dokumentoimattomuuteen (!), he lähinnä kiittelivät. Kolme viidestä tarkastajista oli myös kuullut päättökonserttini kesäkuussa Strasbourgissa, jossa olin soittanut muutamia sello-laulu-kappaleita. Kaikki muistivat kiitellä vielä konserttiakin. Olin tosi huojentunut kun tämä kirjoitushomma on nyt ohi. Itse konserttia toivon voivani vielä esittää.
Nyt kun opinnäytetyö on tarkastettu, alkaa aivosta vapautua tilaa muille jutuille. Aivot tarttee tylsyyttä, jotta uusille ideoille olisi tilaa. Mutta nyt aivotilaa on vapautunut myös taaksepäin katsomiselle, mitä aiemmin en ole kovin arvostanut. Tämä vuosi 2017 nimittäin ollut hullu ja tunteellinen vuosi monilla tavoin. Helmikuussa lauloin Isoäidille viimeiset laulut. Keväällä kävin Lissabonissa ja Berliinissä ja ihastuin molempiin. Sain ranskalaisen sairausvakuutuskortin (tunnen oloni tosi paljon ranskalaisemmaksi nyt). Kävin myös kardiologilla epämääräisten rintakipujen takia ja kaikki tutkittiin. Syntymäpäiväksi, jolloin täytin 30 vee, tuli sitten kardiologilta kirje, jossa sanottiin että "Mademoiselle Iida Hirvola va très bien", eli "neiti Hirvola voi erittäin hyvin". Soitin ja lauloin mahtavien pianistien kanssa (mulla ei oo kun mahtavia pianisteja). Soitin loppukonsertin Strasbourgin musiikkiakatemialle ja kirjoitin maisterintyön Strasbourgin yliopistoon, valmistuin maisteriksi (en usko ennen kuin todistus tulee postissa), esitin Tero Lanun minute säveltämän kappaletta, soitin ja lauloin yksin lavalla soolokonserteissa (vaikka vuosi sitten oli vaikeuksia laulaa ihmisten edessä), lauloin liediä ja operettisävelmiä 400 ihmiselle kirkossa, isä täytti 60 vee, musta tuli kolmannen kerran ylpeä täti, aloitin työt musiikkikoulussa, mul on hienot oppilaat. Tänä viikonloppuna tavattiin AxisModula-yhtyeen kanssa todenteolla konsertin valmistelu. Mun uuden pianotrion kanssa aletaan soittaa Schubertia ja urkurin kanssa sello-ohjelmiston parhaita 😍. Haaveilen 15-kielisestä kanteleesta!

Lopuksi nostalgiakuvat elokuulta 1994, kun aloitin sellonsoiton (huomaa ikävä kulma ranteessa vasemmassa kädessä), sekä vuodelta 2017, kun soitan jotain soolokonsertin kappaletta. Vuonna 1994 suu on tärkeänä supussa. Vuonna 2017 suu taas on auki, koska se helpottaa laulamista. Tässä myös molemmissa yläraajoissa on optimaalisen näköinen ote. Kampaus on eri.


Tampering-festivaali 23.8.–26.8.2017

Meillä on erittäin freesi uuden musiikin kaupunkifestivaali tällä viikolla Tampereella, nimittäin Tampering! Minä saan pitää siellä oman konsertin, jossa esitän soolosello-ohjelmaa, johon yhdistyy ihmisääni. Pääsen siis soittamaan selloa ja laulamaan, myös yhtäaikaisesti.
Tampering on siis Tampereen nuorten säveltäjien yhdistyksen järjestämä festivaali. Lauteilla lavoilla on mm. yhdistyksen siipien suojassa toimiva, uuden musiikin orkesteri Tampering-ensemble, joka esiintyy erilaisin kokoonpanoin tälläkin, järjestyksessään kolmannella festivaalilla. (Tampering on yhtye, jonka riveissä olen saanut soittaa harmillisen vähän kun asuminen muualla on sen estänyt.)
Jos festivaalin sydämessä on tamperelainen musiikki, niin vastapainona tänä vuonna ovat Kanadasta (Sarah Albu), Alankomaista (Ugly Pug), ja Ranskasta?! (minä?!) tulevat resitaalitaiteilijat. Miedänkin konserteissa tamperelaista musiikkia tietenkin kuullaan. Olen erittäin iloinen ja otettu tästä minulle osoitetusta luottamuksesta, saada pitää oma soolokonsertti festivaalilla! (Alla tarkemmin konserttini sisällöstä.)
Tervetuloa, kannattaa lähteä kauempaakin kuulostelemaan, katsomaan ja ihmettelemään!

Olen viime lukukausien aikana Strasbourgissa opiskellessani voinut tutustua erittäin mielenkiintoisiin teoksiin, jotka ovat samalla laajentaneet työkenttääni hyvin miellyttävällä tavalla. Sello-ääni-ohjelmistossa ihmisääni ilmenee erilaisin tavoin: puheena, lauluna, hyminänä, vihellyksenä tai ääniefekteinä. Tähän ohjelmistoon syventyäkseni olen uudelleen aloittanut laulun ja päässyt tutustumaan ääneni ja äänityyppini mahdollisuuksiin ja rajoihin. Soitinteni erilaisten sointien yhdistelmien mahdollisuudet ovat vasta aukeamassa ja tarjoavat ihastuttavaa etsintää ja muotoilua äänen parissa.
Sellon ääni vertautuu usein ihmisääneen. Siksi näiden sointifuusio varmaan onkin niin kiehtova. Minua kiinnostavat myös tämän ensemblen mahdollisuudet tarinankerronnassa.

- - - - - - 

DIALOGUES & DUETS -konsertti

1960- ja 1970 -luvulla eräät säveltäjät, etenkin Maurizio Kagel ja Georges Aperghis, alkoivat yhdistää teatterin ilmaisukeinoja musiikkiinsa. Kappaleissa alkoi esiintyä puhetta, laulua, mimiikkaa ja erilaisia ääniefektejä. Ennakkoluulottomien säveltäjien ja soittajien yhteistyön ja kokeilujen myötä löydettiin uusia soittotekniikoita sekä uusia tapoja nähdä soitin ja sen soittaja. Raja-aita musiikin ja teatterin välillä hämärtyi, soittajan rooli monimuotoistui ja kehollisuudesta ja visuaalisuudesta tuli musiikin elementtejä. Ihmisäänen käytön myötä esityksien kokonaisvaltaisuus ja kerronnallisuus korostuivat. Soolosoittimen ja laulun symbioosi ei toki ole viime vuosisadan uutuus, sillä jo keskiajan runonlaulajat säestivät laulettuja tai resitoituja runojaan soittimin.

Tämän päivän esiintyjistä muutamat ovat vieneet pitkälle ihmisäänen ja sooloinstrumentin symbioosin, mm. Piia Komsi (sello ja koloratuuri-sopraano), Virpi Räisänen (viulu ja mezzo-sopraano), Joëlle Léandre (kontrabasso ja ääni), Juho Laitinen, Eva Böcker, Susanne Ehlers ja Emmanuelle Bertrand (sello ja ääni). Näiden taiteilijoiden esimerkkiä seuraten olen uskaltanut heittäytyä sello-ihmisääni ohjelmiston pariin.

Oma konserttini kantaa Tero Lanun teoksen nimeä, Dialogues ans Duets. Sain kantaesittää kappaleen osana päättökonserttiani Strasbourgin musiikkiakatemialle. Kappaleessa läsnä on sellon ja laulun dialogi sekä monenlaisten musiikin elementtien dialogi, mutta kappaleen nimi pätee musiikkiin myös yleisemmin. Dialogissa juuri kristallisoituu musiikin olemus kommunikaation välineenä: kommunikaatio säveltäjän ja muusikon välillä, muusikon ja ja kuulijan välillä, mutta eritoten kuulijan ja musiikin, sillä eihän ole musiikkia ilman sen resonanssia kuulijassa.

Konsertin ohjelma:

W. A. Mozart: Die Zufriedenheit KV 349,
Runo: Johann Martin Miller (1750–1814)

Soitan Mozartin kappaleesta sen version mandoliinille ja lauluäänelle, jota olen pikkuisen muokannut sellolle sopivaksi. Koska mandoliinia soitettaisiin näppäillen, päätin soittaa sellon osuuden myös näppäillen.

Tunnelmanvaihdos on taattu kun siirrytään Johann Martin Millerin runosta – kevään ilo, luottamus Jumalaan, ylistys – William Butler Yeatsin maailmaan, jossa usko vanhaan maailmanjärjestykseen on järkkymässä ensimmäisen maailmansodan uuvuttamassa Euroopassa.

Anna-Lena Laurin: The Second Coming (2015) koloratuurisopraano-sellistille *
Runo: William Butler Yeats (1865–1939)

Anna-Lena Laurinin kappaleen on kantaesittänyt Piia Komsi vuonna 2015 Ruotsissa. Suomen kantaesitys oli perjantaina 18.8.2017 konsertissani Länsi-Porin kirkossa.

Gaspar Cassadò: Sarja soolosellolle (1926)
I Preludio-Fantasia

Tahdoin konsertissani nivoa yhteen nämä espanjalaisten säveltäjien kappaleet (Olivares ranskan-espanjalainen). Gaspar Cassadòn kappale on jo sellistien perusohjelmistoa, Olivares tuntemattomampi. Olivaresin kappale on kirjoitettu sellisti-sopraano Mathilde Vendramin, joka on teoksen kantaesittänyt Strasbougissa.

Clara Olivares: A una lágrima (2014) sopraano-sellistille
Runo: Jose Campo-Arana (1847–1884)

Pascal Amoyel: Itinérance (2003)

Pascal Amoyel (1971) on ranskalainen pianisti ja säveltäjä. Hänen kappaleensa Itinérance (2003) on sävelletty näytelmälliseen konserttiin, joka kertoo Auschwitzin keskitysleiriltä pelastuneiden sellistin ja pianistin tarinan.

~ ~ ~

Georges Aperghis: Resitaatio sooloäänelle nro 9 (1978)

György Ligeti: Sonaatti soolosellolle (1953)
I Dialogo – Adagio, rubato, cantabile
II Capriccio – Presto con slancio

Tero Lanu: Dialogues et Duets (2017) *

Tero Lanun kappaleen kantaesitys oli maisterintutkinnossani Strasbourgin musiikkiakatemialla. Suomen kantaesitys perjantaina 18.8.2017 konsertissani Länsi-Porin kirkossa.

Pēteris Vasksin kappale on luultavasti ensimmäinen jossa soolosello yhdistyy lauluun (tai vihellykseen), Tero Lanun kappale taas uusin näistä. Siksi oli hauska laittaa nämä kappaleet peräkkäin konserttiin. Sävellajitkin sen sallivat saumattoman vaihdon.

Pēteris Vasks: Grāmata Čellam (Kirja sellolle) (1978)
II Pianissimo


Souvenirs from Belle-île-en-Mer

I share here some souvenirs from Belle-île-en-Mer island where I had a singing master class on July with my brilliant teacher Françoise Kubler, soprano of Ensemble Accroche Note and a cello master class with great Christophe Beau, cellist of Ensemble Hélios and Accroche Note. What a wonderful chance to got to know him at last. The weather was cold all of our stay, which was not at all what I was promised to! (After all stories about sunny and warm Belle-île in end of July...) Anyway, as the weather was lousy and rainy, we did some intensive musical work insides. (Below photos of 3 days that it didn't rain.)

The master classes were held at the same time as a the chamber music festival on Belle-île, with the musicians of festival giving the master classes. An Iranian pianist Layla Ramezan, gave the most inspiring recital on Citadelle of Le Palais, where she played music by Iranian composers. 

During the week I practiced the repertoire for my solo concert on late August and got ideas of other musicians on these pieces, which was enriching. The composer Benoît Menut opened my ears for more harmonic listening also in solo pieces which helped me a lot in intonation issues. I also learned of the possibilities of my voice which helped me to have a more homogenous sound with all my ensemble of cello and voice.

Besides of the solo repertory for cello and voice, I had the chance to sing classical repertory that I had practiced along the year in Strasboug, now with great pianists, Mohammad Javad Bahrami, a young pianist from Tehran, Iran and Fanny Cousseau from Paris. With Mohammad Javad I could sing my favourite lied of Mozart, Das Lied Der Trennung and some opera and operetta melodies. In the final concert in Bangor church we performed Mozart's Das Lied Der Trennung and Adele's song, "Mean Herr Marquis" from Johann Strauss operetta Die Fledermaus. I've never sung in front of so many people... It went quite ok: I could have had a little more sound in Mozart, but Strauss was fine for to be a first concert .. I couldn't have done it better for moment. 

My greatest vocal achievement on Belle-île was to be able to trill in cadenzas of Händel! :D I think I learned it! A quite tiny one, but I would still call it a trill! It's definitely not just a large vibrato. (This spring I started to sing some Händel, Mozart and Vivaldi, which required a trill in the cadenzas. And I couldn't do it so I started practice it 5 minutes every day, as tells Joyce Didonato on one of those inspiring master classes for young singers. Well, after one month of daily practise all by myself I still couldn't do it but my teacher Françoise Kubler has a talent to unlock people... with her my trill came quite naturally (I dont know how some teachers make things work easily just with their presence...) So during the week I learned this tiny sort-of-trill of mine just for the cadenzas of my selected pieces.

What a very nice adventure on the singing world this was. And it feels great to take the cello after all that singing. 

C.M. von Weber: Freischütz: Agathe's Cavatine (Prayer). This piece is played for a its beautiful cello solo. There is a nice version of it by Elisabeth Grümmer.

After concert on a beach (yes, the concert was on the beach). It was freezy!

Hortensia blossom

There am I with my dear and always charming Françoise Kubler.

Pianist Mohammad Javad and I


Schlachten - Helmut Oehring – Berliini

Uskomaton konsertti viikko sitten lauantaina Berliinissä. Pikkuhiljaa alkavat käryt aivoissa laskeutua.  Tahdon tässä kirjoittaa vielä muistiin sen mitä muistan, koska kokemus oli aika hieno. Helmut Oehringin näyttämöllinen konsertti väkivallan traumasta, armenialaisisoisän sotakokemuksista, sivustakatsojan roolista... Naiset edustivat sodassa sivustakatsojaa ja näin esityksen jousitrion soittajien tuli olla naisia. Sain soittaa luksus-jousiseurassa, nimittäin ystäväni Emily Yabe El Perro Andaluz -yhtyeestä oli viulussa ja Karen Lorenz Mosaik-yhtyeestä alttoviulussa.

Image rights: Marc Sinan Company

Schlachten I - KRUNK (KRIEG/innen)
Als wir ihn in den Sarg legten, war er leicht wie ein Vogel

Näyttämöllinen konsertti
Radialsystem, Berliini

Konsepti, sävellys ja näyttämöohjaus Helmut Oehring
Teksti Stefanie Wördemann
Äänituotanto Torsten Ottersberg
Soolokitara ja puhe Marc Sinan
Laulu, perkussiot ja kitara David Moss
Viulu ja puhe Emily Yabe
Alttoviulu ja puhe Karen Lorenz
Sello ja puhe Iida Hirvola
Tuotanto Marc Sinan Company

Teos koottiin kolmesta osioista, joista Locked-in ja Wrong -kappaleet olivat aikaisemmin esitetyt. Nyt ne esitettiin eri muodossa: me muusikot mm. lausuimme tekstejä ja viitoimme musiikin lomassa. Kappaleiden rakennetta muutettiin vähän. Keskiosio, Krunk (suom. kurki) oli täysin uusi. Teos muotoutui harjoituksissa, jossa säveltäjä oli läsnä. Niissä määriteltiin siirtymät ja tekstien paikat. Näin meistä esittäjistä myös tuli luomistyön materiaalia (mm. jousitriossa kukin puhui osittain omalla äidinkielellään). Kitarataiteilija Marc Sinanin osuus oli omakohtaisin kaikista, koska osa teksteistä hyödynsi hänen armenialaista perhetaustaansa.

Oehringin kiehtova lähestymistapa omaa musiikkiaan kohtaan alkoi valjeta minulle. Hänestä on kiinnostavaa, kuinka jokainen hänen teoksensa esitys kuulostaa erilaiselta. Jokainen muusikko ymmärtää nuotit eri tavoin, niissä on erilaisia väärinkäsityksiä ja virheitä. Niissä saattaa jopa olla eri soitinnus eri kerroilla, kuten Wrong-kappaleessa oli. Minun soittamani sellon osuus oli kantaeistyksessä trumpetin soittama ja kevättalvella Strasbourgissa pidetyssä konsertissa sen soitti bassoklarinetti (El Perro Andalus -yhtye Strasbourgissa). Hi-hat-symbaalien kilahdukset ovat tavallisesti lyömäsoittajan soittamia, mutta meidän esityksessämme jousisoittajat soittivat ne polkemalla jaloillaan vastakkain asetettuja peltilevyjä.

Pohdimme paljon keskeneräisyyden kiinnostavuutta (Oehringin) musiikissa ja taiteissa yleensä. Ehkä siinä juuri piilee niiden hienous ja terapeuttisuus, että kaikki ei ole näkyvillä kuin jenkkisarjassa ikään. Taiteissa valmiita vastauksia ei tuputeta lautasella.


Kaikkiin kysymyksiimme soinnista ja artikulaatiosta Helmut Oehring vastasi kehottamalla miettimään kuuron ihmisen puhetta: kuinka puhuu ihminen, joka ei hallitse äänihuuliaan korvan ohjaamina?
Jousitriolla oli myös ääntelyosuuksia (puhetta, jonka ilmanpainetta puhuja ei aivan hallitse, ja jonka tuottamiseen käytetään enemmän energiaa kuin tarvitsisi). Paikoin sello ja kitara soittivat näppäillen muminaa / papatusta matalilla kielillä. Myös käyttämämme viritys, jossa kaikki kielet kielen viritettiin kvinttiä alemmaksi, oli omiaan tuottamaan puuroista sointia. Varsinkin alttoviulun löysät kielet alkoivat toimia holtittomasti voimakkaiden jousenvetojen myötä. Musiikin yhteys kuuron puheeseen löytyi monin paikoin.

Teoksen teksteissä puhuttiin siitä, kuinka sodassa ollut isoisä Garabet kuolinvuoteellaan puhui sekaisin eri kieliä, joita lapsuudessaan ja nuoruudessaan kuuli puhuttavan; armeniaa, turkkia, arabiaa. Hänen lapsensa eivät voineet ymmärtää hänen puhettaan.

Kielet sekoittuivat teoksessa myös konkreettisesti. Marc Sinanin puhui tekstin useimmiten kiratasoolojensa aikana, jolloin Oehringin sävelet sekoittuivat puhuttuun tekstiin. Jousitrion puheosuudet kuiskattiin kuorona tai kaanonina, tai samansilsältöinen teksti yhtäaikaa kolmella eri kielellä (saksaksi, suomeksi ja japaniksi). Säveltäjä tahtoi tekstit luettavan melko tavanomaisella äänellä, ei tunnelatautuneesti. Viittomakieli lomittui saksan kanssa kun viitoimme puheosuuksien aikana.

Minun pieni saksankielinen soolotekstini kertoi siitä, kuinka ihmiset itkivät eri tavoin ja kuinka itku ei ilmennyt kyyneleinä, vain matalana kuminana, kuin kenraalibassona. Tämä synestesinen näkemys yhdistyi hitaaseen sellosooloon, jonka soitin lausunnan ohessa. Äänitin jonkin verran lausumistani harjoitusmielessä ja opin soolotekstini ulkoa.

Jos saksankieliset tekstimme olivat käännettävissäni, viittomakieliset ilmauksemme jäivät sen sijaan arvoituksiksi. Säveltäjä ei nimittäin tahtonut meidän jousisoittajien tietävän viittomien merkitystä. Opettelimme siis säveltäjän videolle viittomat eleet kuin lapsi, joka imitoi ymmärtämättä sisältöä. Ne piti sitten esittää aika juhlallisesti ja vakavalla ilmeellä.


Konsertin jälkeen istuimme toimittajaseurassa, jossa saimme kuulla arvostelun tuoreeltaan. Esityksen palapelimäisyys, kerroksisuus ja moniulotteisuus sai kritiikkiä. Teoksen monet erilaiset elementit eivät välttämättä linkittyneet ja punainen lanka oli kuulijan itse etsittävissä (liekö löydettävissä? ainakin siihen olisi tarvittu saksan kielen taitoa). Totesimme teoksen siis vastanneen hyvin säveltäjän käsitystä musiikista!

Olin ihka ensi kertaa Berliinissä, ja saman tien uuden musiikin polttopisteessä Radialsystemissä.. Rikastuttavia kohtaamisia näiden taiteilijoiden kanssa.. Ei hullumpi tapa tutustua Berliiniin... Mieletön kaupunki! Nähtävyydet jäivät näkemättä, mutta Kontzerthaus-orkesterin konserttiin sentään ehdin yhtenä iltana kuuntelemaan ihanaa perin perinteistä musiikkia. 
Ja "saksankieli haltuun" on seuraava kieliprojekti!

Liebe Grüsse !

Radialsystem joen toiselta puolelta kuvattuna.

Viulistimme Emily Yabe Radialsystemin edessä.

Näkymät Radialsystemin vierestä sillalta. Konserttipaikka on tuo punatiilirakennus oikealla.

Loppukuvat on kattohuoneistoni parvekkeelta!


Qu'est-ce que la musique ? // What is music ?

Qu'est-ce que c'est la musique pour moi, pourquoi je la joue et je la vis ? À quoi sert la musique ?

La musique est la langue du partage, de la communication, de la tradition et de l'innovation. Elle a le pouvoir de toucher les gens et moi, j'ai le privilège de savoir parler sa langue. Je l'ai apprise très jeune et j'ai pour passion de continuer à la transmettre. Loin de chez moi, la musique est devenue ma première langue. Quand je joue du violoncelle, les gens me comprennent et je peux leur faire comprendre la musique.

La musique, c'est de la résonance. Elle résonne en moi et en mon violoncelle. Elle engage mes émotions, mon corps, mon intelligence, mes espoirs, mes histoires, mes attentes, que je traduis en une expérience musicale à mes amis musiciens et aux spectateurs. En retour, je m'enrichis de leurs réponses et de leurs réactions intuitives. Le résultat sonore de ce discours résonne dans l'espace un instant. La musique est l'art de l'instant qui a sa continuité dans les résonances des esprits.

What is music ?

Why do I play music ? What is it for ?

The music is a language of sharing, communication, tradition and innovation. It has the power of touching people and I have a privilege of speaking its language. I have learned it since very young and I have a passion to pass it on. It has become my first language. When I play cello, people understand me and I can make them understand music and its contents.

Music is about resonances. It resonates in me and in my cello involving my emotions, my body, my intelligence, my wishes and my stories that I transmit to my musician friends and to the audience. In return, I am enriched by their replies and intuitive reactions. The result of this communication resonates in space in the instant and it has its continuity in resonances in minds and spirits.