Tampering-festivaali 23.8.–26.8.2017

Meillä on erittäin freesi uuden musiikin kaupunkifestivaali tällä viikolla Tampereella, nimittäin Tampering! Minä saan pitää siellä oman konsertin, jossa esitän soolosello-ohjelmaa, johon yhdistyy ihmisääni. Pääsen siis soittamaan selloa ja laulamaan, myös yhtäaikaisesti.
Tampering on siis Tampereen nuorten säveltäjien yhdistyksen järjestämä festivaali. Lauteilla lavoilla on mm. yhdistyksen siipien suojassa toimiva, uuden musiikin orkesteri Tampering-ensemble, joka esiintyy erilaisin kokoonpanoin tälläkin, järjestyksessään kolmannella festivaalilla. (Tampering on yhtye, jonka riveissä olen saanut soittaa harmillisen vähän kun asuminen muualla on sen estänyt.)
Jos festivaalin sydämessä on tamperelainen musiikki, niin vastapainona tänä vuonna ovat Kanadasta (Sarah Albu), Alankomaista (Ugly Pug), ja Ranskasta?! (minä?!) tulevat resitaalitaiteilijat. Miedänkin konserteissa tamperelaista musiikkia tietenkin kuullaan. Olen erittäin iloinen ja otettu tästä minulle osoitetusta luottamuksesta, saada pitää oma soolokonsertti festivaalilla! (Alla tarkemmin konserttini sisällöstä.)
Tervetuloa, kannattaa lähteä kauempaakin kuulostelemaan, katsomaan ja ihmettelemään!



Olen viime lukukausien aikana Strasbourgissa opiskellessani voinut tutustua erittäin mielenkiintoisiin teoksiin, jotka ovat samalla laajentaneet työkenttääni hyvin miellyttävällä tavalla. Sello-ääni-ohjelmistossa ihmisääni ilmenee erilaisin tavoin: puheena, lauluna, hyminänä, vihellyksenä tai ääniefekteinä. Tähän ohjelmistoon syventyäkseni olen uudelleen aloittanut laulun ja päässyt tutustumaan ääneni ja äänityyppini mahdollisuuksiin ja rajoihin. Soitinteni erilaisten sointien yhdistelmien mahdollisuudet ovat vasta aukeamassa ja tarjoavat ihastuttavaa etsintää ja muotoilua äänen parissa.
Sellon ääni vertautuu usein ihmisääneen. Siksi näiden sointifuusio varmaan onkin niin kiehtova. Minua kiinnostavat myös tämän ensemblen mahdollisuudet tarinankerronnassa.

- - - - - - 

DIALOGUES & DUETS -konsertti


1960- ja 1970 -luvulla eräät säveltäjät, etenkin Maurizio Kagel ja Georges Aperghis, alkoivat yhdistää teatterin ilmaisukeinoja musiikkiinsa. Kappaleissa alkoi esiintyä puhetta, laulua, mimiikkaa ja erilaisia ääniefektejä. Ennakkoluulottomien säveltäjien ja soittajien yhteistyön ja kokeilujen myötä löydettiin uusia soittotekniikoita sekä uusia tapoja nähdä soitin ja sen soittaja. Raja-aita musiikin ja teatterin välillä hämärtyi, soittajan rooli monimuotoistui ja kehollisuudesta ja visuaalisuudesta tuli musiikin elementtejä. Ihmisäänen käytön myötä esityksien kokonaisvaltaisuus ja kerronnallisuus korostuivat. Soolosoittimen ja laulun symbioosi ei toki ole viime vuosisadan uutuus, sillä jo keskiajan runonlaulajat säestivät laulettuja tai resitoituja runojaan soittimin.

Tämän päivän esiintyjistä muutamat ovat vieneet pitkälle ihmisäänen ja sooloinstrumentin symbioosin, mm. Piia Komsi (sello ja koloratuuri-sopraano), Virpi Räisänen (viulu ja mezzo-sopraano), Joëlle Léandre (kontrabasso ja ääni), Juho Laitinen, Eva Böcker, Susanne Ehlers ja Emmanuelle Bertrand (sello ja ääni). Näiden taiteilijoiden esimerkkiä seuraten olen uskaltanut heittäytyä sello-ihmisääni ohjelmiston pariin.

Oma konserttini kantaa Tero Lanun teoksen nimeä, Dialogues ans Duets. Sain kantaesittää kappaleen osana päättökonserttiani Strasbourgin musiikkiakatemialle. Kappaleessa läsnä on sellon ja laulun dialogi sekä monenlaisten musiikin elementtien dialogi, mutta kappaleen nimi pätee musiikkiin myös yleisemmin. Dialogissa juuri kristallisoituu musiikin olemus kommunikaation välineenä: kommunikaatio säveltäjän ja muusikon välillä, muusikon ja ja kuulijan välillä, mutta eritoten kuulijan ja musiikin, sillä eihän ole musiikkia ilman sen resonanssia kuulijassa.

Konsertin ohjelma:

W. A. Mozart: Die Zufriedenheit KV 349,
Runo: Johann Martin Miller (1750–1814)

Soitan Mozartin kappaleesta sen version mandoliinille ja lauluäänelle, jota olen pikkuisen muokannut sellolle sopivaksi. Koska mandoliinia soitettaisiin näppäillen, päätin soittaa sellon osuuden myös näppäillen.

Tunnelmanvaihdos on taattu kun siirrytään Johann Martin Millerin runosta – kevään ilo, luottamus Jumalaan, ylistys – William Butler Yeatsin maailmaan, jossa usko vanhaan maailmanjärjestykseen on järkkymässä ensimmäisen maailmansodan uuvuttamassa Euroopassa.

Anna-Lena Laurin: The Second Coming (2015) koloratuurisopraano-sellistille *
Runo: William Butler Yeats (1865–1939)


Anna-Lena Laurinin kappaleen on kantaesittänyt Piia Komsi vuonna 2015 Ruotsissa. Suomen kantaesitys oli perjantaina 18.8.2017 konsertissani Länsi-Porin kirkossa.

Gaspar Cassadò: Sarja soolosellolle (1926)
I Preludio-Fantasia


Tahdoin konsertissani nivoa yhteen nämä espanjalaisten säveltäjien kappaleet (Olivares ranskan-espanjalainen). Gaspar Cassadòn kappale on jo sellistien perusohjelmistoa, Olivares tuntemattomampi. Olivaresin kappale on kirjoitettu sellisti-sopraano Mathilde Vendramin, joka on teoksen kantaesittänyt Strasbougissa.

Clara Olivares: A una lágrima (2014) sopraano-sellistille
Runo: Jose Campo-Arana (1847–1884)

Pascal Amoyel: Itinérance (2003)

Pascal Amoyel (1971) on ranskalainen pianisti ja säveltäjä. Hänen kappaleensa Itinérance (2003) on sävelletty näytelmälliseen konserttiin, joka kertoo Auschwitzin keskitysleiriltä pelastuneiden sellistin ja pianistin tarinan.

~ ~ ~

Georges Aperghis: Resitaatio sooloäänelle nro 9 (1978)

György Ligeti: Sonaatti soolosellolle (1953)
I Dialogo – Adagio, rubato, cantabile
II Capriccio – Presto con slancio

Tero Lanu: Dialogues et Duets (2017) *


Tero Lanun kappaleen kantaesitys oli maisterintutkinnossani Strasbourgin musiikkiakatemialla. Suomen kantaesitys perjantaina 18.8.2017 konsertissani Länsi-Porin kirkossa.

Pēteris Vasksin kappale on luultavasti ensimmäinen jossa soolosello yhdistyy lauluun (tai vihellykseen), Tero Lanun kappale taas uusin näistä. Siksi oli hauska laittaa nämä kappaleet peräkkäin konserttiin. Sävellajitkin sen sallivat saumattoman vaihdon.

Pēteris Vasks: Grāmata Čellam (Kirja sellolle) (1978)
II Pianissimo